Lyhyttäkin lyhyemmän "vauvaloman" jälkeen oli Roopen aika tottua siihen, että aamuisin "äiti" lähtee töihin. Ei se juuri mun poistumista noteerannut, kun "isi" jäi vielä hoitamaan suurimmaksi osaksi päivää. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen olemme antaneet Roopen olla vapaasti olohuoneessa, keittiössä ja eteisessä silloin kun se jää yksin kotiin. Ja rauhallisesti se onkin meidän tietojen mukaan ollut ne muutamat tunnit, joita se on ihan yksin kotona viettänyt.

Tässä kuva siitä, mitä mulla oli vastassa maanantaiaamuna, kun Roope oli viettänyt ensimmäisen yön erillään meistä:

Siis jos te ette enää aio nukkua tässä niin miksen mä sit sais???
(ja peittokin oli jäänyt siihen, koska eihän meillä tullut mieleenkään että noin pieni pirpana pääsisi omin avuin sohvalle...) Lopputulos: koska se osaa jo itse mennä sinne, ollaan laitettu Roopelle rappuset, ettei se riko itseään sohvalle mennessään ja sieltä poistuessaan.

Aluksihan Roope oli kuin enkeli, mutta kyllä eräs kaksikirjaiminen sana on alkanut olla ahkerasti käytössä...


Moi vaan... Ai tää matto? Mä olin JUST palauttamassa tätä vessaan!


Peljätkää, kurjat alamaiseni!! Vai mitenpäin se nyt menikään??