Sunnuntaina Roope näki pitkästä aikaa kääpiömäyräkoira Samin. Viime kerralla koirat olivat jo suunnilleen samankokoisia ja nyt taisi Roope olla jo hiukan isompi. Näiden kaverusten kuvio on vähän sellainen, että Samia ei moinen pikkukoira (fyysinen kokohan ei merkkaa mitään) voisi vähempää kiinnostaa kun taas Roope on vaan että "leikitään, leikitään, leikitään....". Toisaalta sitten on Saminkin pakko leikkiä, kun koirat ovat vapaana ja Roope alkaa juosta perässä...


Hippa!!


Ja hippaleikki jatkuu: aina niin että Sami juoksee karkuun...


Jäähy. Pelaaja numero 2 Handskes Drömlik Gusse, 2 minuuttia ryntäyksestä


Hyökkäyyys!!


Ja tässä lähikuva Sami-koirasta. Samin mielestä Roopen omistajat tais olla kivempiä kuin Roope itse... (ei me mitenkään lahjottu, ei...)

Muuten Roopen elämä on ollut aika tasapaksua viime aikoina, melkein päivittäin se pääse hieman vapaasti juoksentelemaan, mutta muuten mitään ihmeellisempää tekemistä ei ole arkisin sille järjestetty. Kai siihen on vain totuttava, että on joutunut hieman tylsään talouteen :) Roope on muunmuassa joutunut opettelemaan sellaista asiaa kuin paikallaan istuminen. Vähän yksitoikkoista se taitaa Roopen mielestä olla, mutta jujun se on tajunnut: olen tässä vaan, katselen kun emäntä kävelee kauemmas ja tulee kohta kehuen ja namipalan kanssa takaisin. Vähänkö helppoa!


Yllä siis tulevan tottelevaisuusvalion taidonnäyte (toim. huom. Saa nauraa). Jos epäilette, että sehän varmaan vaan istuu tuossa omasta aloitteestaan, niin ehei, jos sitä ei olisi käsketty, se olisi kuvaajan kimpussa tai vähintään lähestymässä kovaa vauhtia kameraa ja sen ah, niin kiinnostavaa hihnaa...