Juhannus meni oikein mukavissa merkeissä, sillä oltiin Luvialla mökkeilemässä. Roopelle seurana oli 2,5 vuotias cockerspanieli Kamu ja muutenkin oli koirahenkisiä ihmisiä, joten rapsuttajia ja leikittäjiä riitti.

Roope oli tietysti aivan innoissaan uudesta koirakaverista. Hyvin ne tulivatkin juttuun, tosin välillä Roope kävi Kamun hermoille loputtomalla pussailullaan ja seuraamisellaan.

Tässä kuva ensihetkistä:

ja pussailu (tai ainakin yritykset) siis jatkui läpi koko juhannuksen

Mutta kyllä välillä Kamu sai olla rauhassakin. Siitä todisteena yksi kuva.

Jostain syystä mun on pakko, siis ihan pakko, jyrsiä tätä kasvia (koiranputki)

Hei mä pelaan sit tällä mustalla pallolla, kun se sopii mun väreihin!

Ai että nautinko juhannuksesta??!?

Roopella oli kyllä lähes koko ajan puuhaa. Jos se ei juossut Kamun perässä, niin sitten piti tarkkailla ihmispaljouden (10 hlö) liikkeitä / liikkumattomuutta. Kyllä sitä pihankoira vähemmästäkin väsyy, varsinkin kun normaalisti sitä vahdittavaa on paljon vähemmän. Vaikka oli paljon seurattavaa omassa porukassa, silti Roope ehti käyvä ilahduttamassa pariin otteeseen myös naapurimökin porukkaa:

Paula: "Roopeee, Rooooopeeeee... !!"

Mökkinaapuri: "Ai onks se tää saksanpaimenkoiran näkönen?"

Johon vastataan yhtä aikaa:

Paula: "Joo on se"

Muut omasta juhannusporukasta "No ei se sit se oo!!"

Paikalla oli myös kaksi kissaa. Kissoihin Roope ei ollutkaan aiemmin tutustunut. Roope oli tosi kiinnostunut niistä, mutta ne vaikutti Roopen mielestä niin omituisilta koirilta, että niitä oli pakko haukkua... Suurimman osan ajasta sitten kissat olivat sisällä ja koirat ulkona. Mutta eipä tosiaan ollut koiranilma, ainakaan perinteisessä merkityksessä. Aurinko paistoi joka päivä ja mitään sadepilviä ei käynyt lähelläkään. 

Tässä vielä kuva kotimatkalta: