Tämän viikon Roopella on ollut aikas kivaa, kun "isukki" on ollut päivät lepäilemässä kotona, eikun siis lukemassa tentteihin, niinhän se oli! ;) Musta alkaa tuntua että Roopesta tulee ihan "isin poika". Roope tietää keneltä saa nameja ja kuka vie mielenkiintosempiin paikkoihin (kuten eläinlääkäriin...) ja kuka leikkii kivimpiä leikkejä. Esimerkiksi aamuisin mä ehdin vaan kieltää tarttumasta mun jalkoihin tai housuihin, joita olen juuri laittamassa jalkoihin... Tylsä tyyppi kertakaikkiaan.

Eläinlääkärissä tiistaina oli lopullisesti pyyhitty pois huolet Roopeliinin ruokahalusta: ei kuulemma tarvitsisi olla ainakaan lihavampi. Mitä olen kuullut vertailuja pentuesisaruksiin, on tämä nirsoilija kerännyt ehkä eniten painoa. Ja kyllä se terveellinenkin ruoka alas nykyään menee.

Roope on päässyt viime aikoina usein luontoon juoksentelemaan. Meiltä on lyhyehkö matka metsiköihin ja Roope nauttii selvästi olostaan siellä. Kauas se ei kuitenkaan lähde: usein kun koira katoaa näköpiiristä, kannattaa ensiksi katsoa jalkojen juuresta :) Alla hieman metsäkuvia viime sunnuntailta, kun luntakin oli maassa.

Mä tuun, mä tuun! Älkää jättäkö!

Ai, kamera! Istahdanpa tähän niin saan huomiota!

Tiistaina käytiin myös koirien "vauvaryhmässä" (joo mä tiedän, tää koiraharrastus alkaa kuulostaa tosi omituiselta...) jossa on 2-4 kk ikäisiä pentuja. Aiemmin olin käynyt siellä kerran Roopen kanssa kahdestaan, mutta nyt oltiin kaikki kolme paikalla ja Roope jopa välillä keskittyi meihin eikä niihin kaikkiin muihin koiriin. Erilaiset harjoitukset, joita siellä tehtiin, kuten luoksetulo ja tavaroista irtipäästäminen, menevät Roopelta aina esimerkillisesti, mutta odottelu ja paikallaan oleilu ei oikein onnistu kun siinä vieressä ois monta kivaa leikkikaveria.

Viikonloppuna aiotaan käväistä maalla ja tehdä kävelyretki metsään eväineen kaikkineen. Tampereen seudulle on luvattu hyvää säätä, joten ainakin emäntä on innoissaan!